Musiikki on aina ollut suuri osa elämääni. Ensimmäisiä muistoja minuun vaikuttavasti musiikista täytyy olla ne ajat, kun istuskelin isän Nissan patrollin kyydissä ja levysoittimessa oli aina sama Nightwishin albumi - Oceanborn. Albumi on edelleen mielestäni loistava ja yksi sen vuosikymmenen parhaimpia tuotoksia.
Siinä missä moni tyytyy kuuntelemaan vain yhtä genreä tai alalajia, multa se ei vaan onnistu. Vaikka painotun hyvin paljon metallin puolelle, silti tuntuu, että aina löytyy joku sivugenre mikä innostaa.
Lähestulkoon kaikki maistuu, mutta silti on jotain musiikkityylejä mitkä eivät mene alas edes pienin annostuksin. Nykyajan popahtavat massateinibiisit ja ug-räppi on jotain, mitä ei vaan jaksa kuunnella, vaikka siitä maksettaisiin.
Kuuntelen siis musiikkia kokoajan, kirjaimellisesti. Tälläkinhetkellä kirjoittaessa, luurit on päässä ja Spotifystä soi Lamb of godin Blacken the cursed sun. Musiikkia tulee kuunneltua aamulla kouluun valmistautuessa, koulumatkalla, koulussa, kotona ja joskus jopa nukkuessa. Nappikuulokkeet ovat siis päässä lähestulkoon 24/7. Kun Spotify viimevuonna julkaisi käyttäjätilastot, olin heidän mukaan kuunnellut vuonna 2015 enemmän musiikkia kuin 99% Spotifyin muista käyttäjistä.
Tarkka lukija spottaa kuulokejohdon :P
Olen lyötänyt itselle sellaisen malliset kuulokkeet, että voin hiljaa kuunnella musiikkia ja silti kuulla kaikki ympärillä tapahtuvat asiat. Tuntuu, että musiikin kuuluminen taustalla auttaa jopa keskittymään tärkeimpiin asioihin. Omaksi onnekseni kenelläkään Lybeckerin opettajista ei ole mitään sitä vastaan, että pidän kuulokkeita tunneilla, kunhan teen työni.
Kävin peruskoulun 3. - 9. luokat musiikkiluokkaa. Ala-asteella se erottui muista luokista aika vahvasti. Opettelimme monen soittimen perusteita (huuliharppu, kitara, haitari, piano, trumpetti..) ja pääsimme(..jouduimme) esiintymään 3. - 6. luokkalaisten musiikaalinäytelmässä. Pidän musiikkiluokalle hakemista edelleen hyvänä vaihtoehtona, sillä vaikkei luokkahenkemme ollutkaan lähellekään täydellinen, mulla on edelleen hyviä ystäviä niiltä ajoilta. Ylä-asteella musiikkiluokan edut oli lähinnä ylimääräiset musiikintunnit.
Vaikka olenkin erittäin kiinnostunut musiikista, en ikinä oikein oppinut soittamaan mitään soitinta. Kävin puolipakotettuna Raahen musiikkiopistolla pianotunneilla jonkun kaksi ja puoli vuotta. Vaikka halusinkin osata soittaa pianoa ja olin innokas opettelemaan erilaisia biisejä, niin pakko-opetus ja itseä epämiellyttävien kappaleiden harjoittelu sai harrastuksen loppumaan. Toisaalta, osaan edelleen soittaa ainakin Linkin Parkin Numb - kappaleen jota kaikki ala-asteen luokkakaverini oppivat vihaamaan, sillä en paljon muuta tehnyt kun soittanut sitä. Ylä-asteen musiikintunneilla opettelin kitaran perussoinnut ja rämpyttelen sitä edelleen joskus. Yksi soitin mitä haluaisin oppia soittamaan on rummut, mutta tämänhetkisessä elämäntilanteessa omien rumpujen hankkiminen ei ole mahdollista. Katsoa sitä sitten joskus.
Joskus tosiaan fanitin kovastikkin Kotiteollisuutta ja Hynysen näkeminen livenä oli aika kova sana.
Ala-aste aikoina muistan lempi bändieni olleen Coldplay ja Kotiteollisuus. Muistan miettineeni, että jos joskus perustan bändin, sen nimeksi tulee Kotiplay. Nykyään lempi bändeihini kuuluu muummoassa: Lamb of God, Meshuggah, Fair to Midland.
Toivoin pääseväni tänävuonna Lamb of Godin Euroopankiertueen Suomen keikalle, mutta harmillisesti he peruivat koko kiertueen muutama kuukausi sitten Ranskassa tapahtuneen terroristihyökkäyksen takia. En ole ikinä oikeastaan päässyt mihinkään yksittäiselle keikalle, mutta muutamalla festarilla on tullut käytyä. Qstock 2012 ja 2014 ja muutamat raahefestivalit taitavat kuitenkin olla ainoat. Nyt jos raha riittää, niin tarkoitus olisi alkaa käydä enemmän bändien keikoilla.
Vaikka moni biisi alkaa kyllästyttämään, kun sitä kuuntelee kaksi viikkoa putkeen, mä oon löytänyt silti muutaman poikkeustapauksen:
Tuntuu, etten kyllästy näihin kappaleisiin ikinä. Vaan saapa nähä. :D
