sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Tv-sarjoista

Katson erittäin paljon elokuvia, mutta vielä sitäkin enemmän tv-sarjoja. Ihan ensimmäisiä sarjoja, mitä tuli katsottua olivat tietenkin jotkut simpsonit yms. piirretyt. Vasta kuitenkin joskus ala- ja yläasteen vaihteilla aloin seuraamaan episodipohjaisia jaksoja, joiden juoni jatkuu jakso jaksolta.

Lempi tv-sarjojani:

Tämä kyseinen sarja on lähellä sydäntä. Sarja kertoo perheenisästä, Walter Whitesta, lukion kemianopettajasta joka sairastuu parantumattomaan syöpään. White on kyvytön maksamaan syövän hoidoista tulevia laskuja, sekä elättämään perhettään. Tästä syystä hän alkaa valmistamaan amfetamiinia entisen oppilaansa kanssa.

Sarja on erittäin hyvin kirjoitettua ja pitää mielenkiinnon alusta loppuun kokoajan yllä. Olen nähnyt sarjan kahdesti ja tarkoituksena olisi nähdä se vielä ainakin kerran.

Arvosana: 9/10


Game of Thrones on George R. R. Martinin kirjojen pohjalta tehty fantasiasarja. Tämä vielä keskeneräinen sarja kertoo Westerosin ja Essosin maalla tapahtuvista asioista. Sarjasta on hankala alkaa yksityiskohtaisesti selittämään mitään, sillä se sisältää hyvin monta keskeistä  henkilöä sekä tapahtumaa. Sarja sisältää paljon väkivaltaa ja tiukkoja toimintatilanteita, mutta on myös kirjoitettu erinomaisesti. Joka viikko uuden jakson ilmestyessä jäät odottamaan seuraavan viikon julkaisua. 

Arvosana: 9/10

Aloitin tämän sarjan katsomisen vastikää ja olen nähnyt vasta ensimmäisen tuotantokauden, mutta rakastan sitä ja se pääsee ehdottomasti tähän kolmen parhaan listaan. Oswald State Maximum Security 

Oz = Oswald State Maximum Security Penitentiary kertoo siis yhdysvaltalaisesta vankilasta ja yhdestä sen osaston vangeista. Sarjassa kuvataan todella hyvin vankien ja vankilahenkilökunnan elämää. Lähestulkoon jokaisen vangin taustat esitellään ja sarja kuvaa heidän selviytymis strategioista vankilassa, eri jengien ja rotujen keskellä. Sarjan ensimmäinen kausi julkaistiin 1998 joten se eroaa hyvin paljon nykypäivän skenestä. Tunnelma ja tunteet tuodaan ihan eritavalla esiin. 

Arvosana 9/10

Muita sarjoja mitä olen katsonut.

Lost 7/10
Sopranos 9/10
Jericho 6/10
Daredevil 7/10
Heroes 6/10
Dexter 9/10
Narcos 7/10

Lisäksi on muutamia sarjoja mitä olen aloittanut, mutten jaksanut kattoa loppuun asti. 


Nuori yrittäjyys

Heti Lybeckerin ensimmmäisenä vuotena meille ilmoitettiin mahdollisuus osallistua Nuori yrittäjyys - ohjelmaan koulutuksen toisena vuotena. Päätimme tällöin pienen kaveriporukan kanssa perustaa voittoa tavoittelevan yrityksen.

Toinen vuosi tuli ja pystyimme aloittamaan yritystoimet. Neljänneksi jäseneksi saimme juuri koulun aloittaneen ykkösluokkalaisen jolla oli jo paljon kokemusta yrityselämästä. Hän saikin yrityksellemme aika hyvän kickstartin ja on työskennellyt paljon mahdollisten asiakkaiden saavuttamiseksi. 

Pitkän mietinnän jälkeen päädyimme antamaan yrityksellemme nimen: Visualchain NY. Ostimme jopa alihankintana logon joltain amerikkalaiselta graaffisen suunnittelun ammattilaiselta.











Wow man. Yrityksemme siis tarjosi laajalta kaikkea audiovisuaalisen ja media-alan palveluita yrityksille, järjestöille/yhdistyksille ja yksityishenkilöille.

Keikkoja oli aika paljon. Vakituisena keikkana kävimme streemaamassa nettiin Raahen kaupunginvaltuuston kokouksia kerran kuussa.

Muitankin streemaus töitä oli. Striimasimme nettiin muummoassa Suomen ajokoirajärjestö Ry:n vuosikokouksen, sekä paikallisten vaateliikkeiden muotinäytöksen.

Teimme myös tekstitystyön erään järjestön opetusvideoihin. Materiaalia oli noin tunnin verran, mutta jälkikäsittely ja tekstien editointi vei aikaa yhteensä yli kymmenen tuntia.

Kuvasimme ja editoimme Raahen lukion vanhojen tanssit 2016. Kävimme siis tanssimassa lukiolaisten kanssa, ainoana erona se, että tanssiparimme oli kamera.

Varmasti laajin, haastavin sekä mielenkiintoisin projekti oli mainosvideon kuvaus Kuntokeskus Sisulle. Kuvasimme kahtena päivänä ja materiaalia kertyi noin neljän tunnin verran. Tästä täytyi sitten karsia parhaat joukosta ja niistäkin kertyi yli tunnin verran materiaalia. Tällähetkellä leikkailen ja editoin niistä noin minuutin pituista mainosvideota joka tulee julki todennäköisesti kesäkuussa. 

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Koulutyö - Taru Torttujen Herrasta





Lybeckerin 1. vuonna äänityönkurssilla meidän tuli äänittä kuunnelma pituudeltaan 1-2 minuuttia. 

Ryhmittäydyimme ja aloimme pohtimaan ideaa. Muutaman idean hylkäämisen jälkeen aika alkoi loppua ja oli pakko päätyä johonkin ideaan. Koska joulu oli ihan nurkan takana, päätimme tehdä joulu aiheisen muunnelman Taru Sormusten Herrasta. 

Näinpä äänitimme kuunnelman. Työ meni opettajan seulan läpi juuri ja juuri, mutta ainakin meillä tekijöillä oli hauskaa sitä tehdessä. Siitähän se on kiinni, right, right? 

Mukana olleet:

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Harrastukset

Pienempänä olin hyvin urheilullinen kaveri. Ensimmäinen joukkuelaji jota pelasin hartaasti oli jalkapallo. Pelasin noin kuusi vuotiaasta lähestulkoon yksitoista vuotiaaksi. Toimin yleensä joukkueessa maalivahdin roolissa. Vaikka pelasinkin monta vuotta en koskaan kokenut olevani tarpeeksi hyvä toimiakseni joukkueen eduksi. Näinpä lopulta minut erotettiin tiimistä ja harrastus jäi sikseen, sillä en halunnut treenata ns. huonompien joukkueessa.

Urheilupuolella tuli kokeiltua kaikenlaista. Yleisurheilua harrastin useamman vuoden, mutten ikinä erikoistunut mihinkään lajiin. Jalkapalloonkin yritin liittyä uudestaan, mutta se ei enää innostanut. Mikään ei vaan oikein tuntunut innostavan ja viimeiset sijat kisoissa eivät tuoneet motivaatiota yhtään lisää, joten joukkuelajit jäivät historiaan.

Ala-asteen loppupuolella aloitin kavereiden suosituksien takia aikidon. Kävin Aikido treeneissä viikottain noin kahden vuoden ajan, kunnes sekin alkoi tuntua pakkopullalta ja lopetin. Aikido on siis itsepuolustus laji joka eroaa esimerkiksi judosta sillälailla, ettei siinä ole ollenkaan hyökkäysliikkeitä. Vaikka laji olikin tuossa ikäluokassa lähinnä "leikkimistä", kyllä sieltä jotain jäi lihasmuistiin. Muutaman kerran esimerkiksi kaatuessa ei ole tarvinnut tulla lankkuna alas vaan on osannut laskeutua pehmeästi.

Urheilulajien ulkopuolellakin on tullut harrastettua monenlaista. Soitin pianoa ala-aste aikoina Raahen musiikkiopistolla muistaakseni kolmisen vuotta. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, se tuntui todella pakkopullalta enkä pitänyt opetuksesta. Pianoa tulee kuitenkin edelleen pimpoteltua sillointällöin jos sellainen jostain löytyy.

Kautta aikojen lempiharrastukseni on kuitenkin ollut partio. Monet kaverini kävivät ala-asteella partiota, mutta jostain syystä äitini ei hyväksynyt tahtoani liittyä partioon. Muutaman vuoden suostuttelun jälkeen sain kuitenkin liittyä ja tästä seurasi monia hyviä muistoja. Harrastin partiota aktiivisesti ala-asteen 3. - 6. vuodet, kunnes kaikki luokkakaverini lopettivat toiminnan ja lopulta itsekkin päädyin eroamaan. Tavallisen partion lisäksi kävin meripartiota ja myöhemmin ylä-asteella liityin myös meripelastus-seuran junnuihin. Sitä tuli harrastettua reilu vuoden verran ja kävin jopa viikon pituisella meripelastusleirillä Turun Pågasarissa ( todellisuudessa mulla ei ole mitään hajua miten se kirjoitetaan.)

Kilke 2010


Nykyään en kuulu mihinkään seuraan. "Harrastuksiin" kuuluu tietokoneiden kanssa värkkäily. Olen innostuntu tietokoneiden rakentamisesta ja olenkin rakentanut ja korjaillut muutaman tietokoneen kavereilleni. Sitä olisi mukava tehdä päivittäin, vaan harrastuksen rahoittaminen on hieman ongelmallista. Itselläni on pahana tapana haluta omaan tietokoneeseen parasta rautaa mitä markkinoilta saa, joten siihenpä sitä rahaa aika paljon kuluu harrastuspuolelta.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Musiikista

Musiikki on aina ollut suuri osa elämääni. Ensimmäisiä muistoja minuun vaikuttavasti musiikista täytyy olla ne ajat, kun istuskelin isän Nissan patrollin kyydissä ja levysoittimessa oli aina sama Nightwishin albumi - Oceanborn. Albumi on edelleen mielestäni loistava ja yksi sen vuosikymmenen parhaimpia tuotoksia.

Siinä missä moni tyytyy kuuntelemaan vain yhtä genreä tai alalajia, multa se ei vaan onnistu. Vaikka painotun hyvin paljon metallin puolelle, silti tuntuu, että aina löytyy joku sivugenre mikä innostaa. 

Lähestulkoon kaikki maistuu, mutta silti on jotain musiikkityylejä mitkä eivät mene alas edes pienin annostuksin. Nykyajan popahtavat massateinibiisit ja ug-räppi on jotain, mitä ei vaan jaksa kuunnella, vaikka siitä maksettaisiin. 

Kuuntelen siis musiikkia kokoajan, kirjaimellisesti. Tälläkinhetkellä kirjoittaessa, luurit on päässä ja Spotifystä soi Lamb of godin Blacken the cursed sun. Musiikkia tulee kuunneltua aamulla kouluun valmistautuessa, koulumatkalla, koulussa, kotona ja joskus jopa nukkuessa. Nappikuulokkeet ovat siis päässä lähestulkoon 24/7. Kun Spotify viimevuonna julkaisi käyttäjätilastot, olin heidän mukaan kuunnellut vuonna 2015 enemmän musiikkia kuin 99% Spotifyin muista käyttäjistä.
Tarkka lukija spottaa kuulokejohdon :P


Olen lyötänyt itselle sellaisen malliset kuulokkeet, että voin hiljaa kuunnella musiikkia ja silti kuulla kaikki ympärillä tapahtuvat asiat. Tuntuu, että musiikin kuuluminen taustalla auttaa jopa keskittymään tärkeimpiin asioihin. Omaksi onnekseni kenelläkään Lybeckerin opettajista ei ole mitään sitä vastaan, että pidän kuulokkeita tunneilla, kunhan teen työni. 

Kävin peruskoulun 3. - 9. luokat musiikkiluokkaa. Ala-asteella se erottui muista luokista aika vahvasti. Opettelimme monen soittimen perusteita (huuliharppu, kitara, haitari, piano, trumpetti..) ja pääsimme(..jouduimme) esiintymään 3. - 6. luokkalaisten musiikaalinäytelmässä. Pidän musiikkiluokalle hakemista edelleen hyvänä vaihtoehtona, sillä vaikkei luokkahenkemme ollutkaan lähellekään täydellinen, mulla on edelleen hyviä ystäviä niiltä ajoilta. Ylä-asteella musiikkiluokan edut oli lähinnä ylimääräiset musiikintunnit. 

Vaikka olenkin erittäin kiinnostunut musiikista, en ikinä oikein oppinut soittamaan mitään soitinta. Kävin puolipakotettuna Raahen musiikkiopistolla pianotunneilla jonkun kaksi ja puoli vuotta. Vaikka halusinkin osata soittaa pianoa ja olin innokas opettelemaan erilaisia biisejä, niin pakko-opetus ja itseä epämiellyttävien kappaleiden harjoittelu sai harrastuksen loppumaan. Toisaalta, osaan edelleen soittaa ainakin Linkin Parkin Numb - kappaleen jota kaikki ala-asteen luokkakaverini oppivat vihaamaan, sillä en paljon muuta tehnyt kun soittanut sitä. Ylä-asteen musiikintunneilla opettelin kitaran perussoinnut ja rämpyttelen sitä edelleen joskus. Yksi soitin mitä haluaisin oppia soittamaan on rummut, mutta tämänhetkisessä elämäntilanteessa omien rumpujen hankkiminen ei ole mahdollista. Katsoa sitä sitten joskus.
Joskus tosiaan fanitin kovastikkin Kotiteollisuutta ja Hynysen näkeminen livenä oli aika kova sana.



Ala-aste aikoina muistan lempi bändieni olleen Coldplay ja Kotiteollisuus. Muistan miettineeni, että jos joskus perustan bändin, sen nimeksi tulee Kotiplay. Nykyään lempi bändeihini kuuluu muummoassa: Lamb of God, Meshuggah, Fair to Midland. 

Toivoin pääseväni tänävuonna Lamb of Godin Euroopankiertueen Suomen keikalle, mutta harmillisesti he peruivat koko kiertueen muutama kuukausi sitten Ranskassa tapahtuneen terroristihyökkäyksen takia. En ole ikinä oikeastaan päässyt mihinkään yksittäiselle keikalle, mutta muutamalla festarilla on tullut käytyä. Qstock 2012 ja 2014 ja muutamat raahefestivalit taitavat kuitenkin olla ainoat. Nyt jos raha riittää, niin tarkoitus olisi alkaa käydä enemmän bändien keikoilla. 

Vaikka moni biisi alkaa kyllästyttämään, kun sitä kuuntelee kaksi viikkoa putkeen, mä oon löytänyt silti muutaman poikkeustapauksen:


Tuntuu, etten kyllästy näihin kappaleisiin ikinä. Vaan saapa nähä. :D 


torstai 28. huhtikuuta 2016

Työssäoppiminen

Terveppä terve.

Tästä tulee sitten pakollakin pitempi teksti, koska kerrottavaa olisi noin kolmelta kuukaudelta.

Aloitin 02.11.15 työssäoppimisjaksoni yristyksessä Mutant Koala Pictures. Mutantti on pienehkö kolmen miehen mainos- ja elokuvatuotanto yritys Oulussa. Heillä on takana muutama lyhytelokuva ja täysipitkä täysipitkä sellainen.

Toimiston kaverit olivat minulle jo ennustaan jossainmäärin tuttuja, sillä he ovat isäni kavereita ja heidän kanssa on tullut oltua tekemisissä koko ikäni ajan. Nuorempana seuratessani yhden heidän työntekijän hommia innostuin itsekkin alasta ja päätin pettää koko sukuni ja olla menemättä lukioon :^) Päätin sitten Lybeckerin toisena vuonna hakea heille työssäoppimisjaksolle.

Ensimmäisestä päivästä muistan sen, että soittelin aamulla ohjaajani kanssa ja saavuin toimistolle sekunnilleen oikeaan aikaan. (Kävelin kengät jalassa sisään, sillä Lybeckerillä opiskellessani se on jäänyt tavaksi.) Lähdettiin samantien paikan supermiehen, Petterin kanssa palauttamaan edellistä keikkaa varten lainattuja kuvauskamoja. Kiertelimme ja kaartelimme pakettiautolla ympäri Oulua ja siinä samalla tuli eri studioita tutuksi. Tässä samalla onnistuin vielä kaatamaan huoltsikkakahvit vaalean paitani rinnuksille. Way to go OJ! Loppupäivästä vaihdoin mutantin lapseen(RED ONE - kamera, tästä sitten myöhemmin lisää) linssimountin ja siivoilin aijemmin aamulla aiheuttamani sotkun lattialta.

Noniin, eli Mutantin omasta kullasta, RED ONE kamerasta. RED valmistaa ainutta laatuaan olevia elokuvakameroita. Kilpailijoina heillä on muummoassa Sony, mutta RED tulee aina olemaan parempi :^) Anyway, Mutantin kamera on vanhempaa mallia, mutta toimii silti aivan loistavasti. Kameran runko on suht-pieni, mutta kaikkine lisävarusteineen, lopputulos on aika jäätävä. Tältä se näyttää kokonaisuudessan tällähetkellä:

Juuso Laatio 'Director of photography'

Aikas hieno, eikö? Noh, työkuvaani kuului aika paljon tuon kasaamista ja purkamista. Ensimmäisellä kerralla, kun tuo piti kasata ilman matteboxia, tarkennuskiekkomitälietä ja mikkiä, mulla meni siinä yli vartti. Viimeisinä päivinä tuon koko setin kasaamisessa meni sen vajaa kahdeksan minuuttia, joten siinä oli taas malliesimerkki siitä, kuinka tekemällä oppii.

RED kuvaa omaa raakamatskua (.R3D) jonka dataa voi sitten muunnella ihan miten lystää. Siitä lisää selittämättä, yksinkertaisesti sanottuna se on mahtavaa ja sitä oppii rakastamaan. RED on rakkaus, RED on elämä ja niin edelleen.

 Mitäkäs sitten tein työssäoppimassa?

 Aivan alusta alkaen olin heti mukana oikeissa hommissa ja koska firma on pieni, niin pääsin tekemään aivan samoja hommia, kun hekin. Niin pöljältä kun se kuulostaakin, en oikeastaan osannut tehdä alkuun juuri mitään jälkituotantoon liittyvää. Kaikki toimistolla olivat siitä huolimatta todella auttavaisia ja kärsivällisiä.

Ihan alkupäivinä menin Petterin kanssa auttamaan yhtä hänen tuttuaan Oulu Bussiness School - mainoskuvauksia. Auttelin valojen ja kulissien sekä kamojen siirron kanssa. Kyseessä oli parin päivän kuvaukset yliopistolla. Siinä sitä sitten näki kuvauspäivien meininkiä ja oppi paljon kaikkea käytännöllistä. 




Yliopistokuvausten jälkeen vuorossa oli Mutantin oma keikka. Kuvattiin Rautialle mainosmateriaalia (Näkyy blogikirjoituksen julkaisupäivänä ympäri televisiota ja internettiä) Kuvattiin yhtenä päivänä studiolla useita eri näyttelijöitä. Minä auttelin valaistuksissa sun muissa yleisasioissa. Kirjasin myös ylös hyvät ja huonot otokset. 




Tästä seurasi sitten muistaakseni reilu kahden viikon jälkikäsittely vaihe, jonka aikana jälkikäsittelimme noin 40 otosta. Olin itse vastuussa noin 15:sta otoksesta ja niissä todella riitti haastetta. Muutamaan kertaan sai aloittaa kokonaan alusta, mutta loppujenlopuksi töistä tuli oikein hyviä. Siinä samalla nousi After effectsin osaaminen aikalailla.

Tämän jälkeen oli hieman hiljaisempaa aikaa. Käytiin paikan valokuvausammattilaisen kanssa kuvaamassa promokuvia paikalliselle hotellille ja vaihdoin grafiikat samaisen hotellin mainosvideoon. 

Kävin joulun alla Finnkinossa katsomassa uusimman Star Wars-elokuvan ja sitä edeltävissä mainoksissa esitettiin juurikin se lyhyt mainospätkä jonka kanssa olin työskennellyt. Se oli hauska yllätys. 

Joululoman jälkeen alkoi mielenkiintoiset projektit. Aloitimme yhteistyön herra Rami 'prinssi' Jaberin kanssa. Ensimmäinen keikka hänen kanssaan oli promokuvaukset jotain hänen loppujenlopuksi ilmeisesti tekemättä jätettyä lyhytelokuva sarjaa varten. Käytiin vuokraamassa paikalliselta airsoft-jälleenmyyjältä läjä isoja aseita propeiksi ja lähdettiin kuvamaan Jaberia ja hänen kullattua mersuaan Nallikarin rantaan.

Kuvauspäivä venyi suht pitkäksi, sillä Jaberin jenkkiläinen vastanäyttelijä ei kestänyt kymmenen asteen pakkasta yli viittä minuuttia kerrallaan. Siitä huolimatta oli hauskaa. Jälleen kerran avustin valojen kanssa ja kuvailin making of matskua Jaberille. 

Loppuviikosta Juuso käsitteli kuvat hienon näköisiksi ja ne julkaistiin Jaberin Facebook-sivuille hänen itse tekemän logon kanssa. Ne löytyy sieltä jos jollain on halua ne nähdä. 

Seuraavilla viikoilla keskityttiin yhden tällähetkellä rahoitusta etsivän elokuvan demon kanssa värkkäämiseen. Muut toimistolla työstivät sitä ja minä muummoassa leikkasin Mutantille showreel videon

Samaan projektiin liittyen jouduttiin kuvaamaan uudestaan yksi kohtaus. Koska otto oli teknisesti hankala, kävimme näyttelijöiden kanssa testaamassa sen toteutusta studiolla, ennenkun kuvausryhmä lähti Tampereelle kuvaamaan sitä varsinaista otosta. 

Pääsin esintymään testikuviin. Ay, tekopaskaa suussa!

  Kyseessä oli siis kauhuelokuva ja mukana oli tietenkin hirviö. Kyseisessä kohtauksessa hirviö hiipii puun kannon takaa metsästäjän taakse ja vääntää tältä leuan irti. Innokkaana harjoittelijana suostuin tottakai ottamaan 'uhrin' roolin. Näinpä hirviön näyttelijä tunki tekopaskalla maalatut sormet suuhuni sen 30 kertaa ja kuvaspäivä oli about siinä. Fun times! 

Kaunista.

Työssäoppimisjaksoni lopuilla kuvasimme Jaberille vielä lyhyen action-pätkän. Ne olivat laajimmat kuvaukset mihin pääsin mukaan. Jälleen kerran vuokrattiin Milgearista iso läjä airsoft-aseita ja annettiin niitä joillekkin lähitaistelulajin harrastajien porukalle, jotka tulivat kuvauksiin esittämään 'pahiksia'. Kuvattiin neljästä yömyöhään ja oli oikein hauskaa ja mielenkiintoista. 


Lähdin Mutant koala picturesilta monta kokemusta ja taitoa rikkaampana. Se mitä Mutantilla näki ja koki sai koulun tuntumaan jossainmäärin pelkistetyltä. Mahtava työyhteisö ja mielenkiintoiset työtehtävät on jotain mitä jäin kaipaamaan. Muutama kuukausi sitten hain kesätöitä Mutant koalalle ja vaikkei heillä kuulemma kesäisin hirveästi tuotantoa olekkaan, he palkkasivat minut kesäkuuksi.

Sitä odotellessa.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Koulutyö - Capture the nature


Kuvan käsittelyn kurssilla annettiin tehtäväksi kuvata lasista objektia ja tuoda photoshopissa jotain sen sisälle.
Ilman kunnon ideaa, lähdin kuvaamalla kaverin tuomaa lasipurkkia. Muutaman kuvan otettuani, otin kuvat koneelle ja aloin suunnittelemaan työtä. Sain inspiraatiota luokkakaverin maisemakuvasta, joten päädyin koluamaan googlen läpi ja löysin tämän suht-hienon maisemakuvan jostain vesiputouksesta. Muutaman työtunnin jälkein sain taustan mukautumaan hienosti pullon sisään ja lopputulos näytti tällaiselta. Olin suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen enkä saanut erityisemmin moitittavaa työstä. 

Kek



tiistai 29. maaliskuuta 2016

Taiteilijamediaa

Taitelijamediaa

Olen Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopiston toisen vuoden media-alan opiskelija. Lybeckerin koulu sijaitsee Raahessa. Jos et tiedä missä Raahe on, se on 75km lounaaseen Oulusta. Jos et tiedä missä Oulu on, se on siellä missä haisee paska.

Blogi on kirjoitettu osana äidinkielen kurssia, joten tätä ei välttämättä päivitellä mitenkään kauheasti.


Tosiaan, koulussamme media-alalla opetetaan kaikenlaista, tapahtumatuotannosta sekä videotyöstä verkkopalvelujen tuotantoon. Itseä henkilökohtaisesti kiinnostaa lähinnä video- ja jälkikäsittelyhommat. 

Viime talvena olin työssäoppimis jaksolla Mutant Koala Picturella. Siellä haalin ison kasan alan oppeja ja innostuin yhä enemmän videoalan hommista. Tavoitteena on päästä etelään ammattikorkeakouluun opiskelemaan jotain videoalaa. 

Voileipäkakku on parempaa kuin juustokakku.

ogfcdjoj out.